Koukkuhankkeen koulutusten antia työlleni

Päätin wordin ja googledriven kuivakan sivun sijaan kirjoittaa oppimistehtäväni ja pohdintani blogiini. Vaikka tämä on toisen kurssini blogi, on näissä ollut niin paljon samaa tematiikaltaan, etten usko vetäjien minulle siitä loukkaantuvan, vaan - ehkä jopa päinvastoin - saavan ideoita toisiltaan.

Koukku -hankkeen koulutuksessa olen osallistunut nyt kahteen päivään, joissa molemmissa on tutustuttu äänen ja kuvan käyttöön koulutuksessa ja opetuksessa. Jo ensimmäisestä koulutuksesta bongasin ja sain paljon uusia välineitä työhöni. Suunnitelmani oli hyödyntää useita sovelluksia monella eri tavalla työssäni niin koulutusteni kulussa, opetuksessani kuin blogeissani.


Mindmeisteria käytin heti opetuksessani 10. luokan kanssa. Lähitiimini kanssa pidämme opetukseen liittyvää blogia ja hyödynsin siellä heti Screencast-O-Maticia, jolla pystyin tallentamaan työpöydän näyttöä niin, että sieltä youtubeen viedyillä videoilla selitän esim. mikä Prezi on, Mindmeisteria ja Socrativen käyttöä lukijoille. Ajan puutteessa myönnän tehneeni videoinnit ilman äärettömän huolellista suunnittelua, mutta uskon niiden kuidenkin tuovan blogeihin lisää syvyyttä (ks. esim miten toimii tässä tekstissä). 

Koska toimin työkseni kouluttajana opettajille, tulen varmasti hyödyntämään vielä paljon muitakin sovelluksia. Jo nyt päässä pyörii paljon ajatuksia ääninauhoitusten, kuviin upotettavien tietojen ja muiden hyvien sovellusten, kuten esim. realtimeboardin käytöstä. Kaikkia olen jo hyödyntänyt arkityössäni niin työtovereideni, opiskelijoiden kuin koulutettavienkin kanssa ja palaute on ollut todella myönteistä. Ääninauhoitusta hyödynsin jo toisen käymäni koulutuksen osiossa, jossa tehtävänä oli tehdä verkkohartaus. Tuossa yhteydessä ääni toimii mielestäni oivallisesti.

Olen myös jakanut oivalluksiani työyhteisöni sisäisessä intrassa, facebook -ryhmissä joissa olen ja kenelle tahansa olen uskonut asioista olevan hyötyä. Kiitän Eskoa ja Palmeniaa laadukkaista sisällöistä! On ollut ilo vaihtaa ideoita ja ajatuksia ja jopa voida tarjota jotain omia vinkkejäkin Eskolle päin, kuten kuvankäsittelyohjelmisto PicMonkey. Odotan vielä viimeistä koukku -hankkeen koulutusta hyvillä mielin, sillä olen jo näistä aiemmistakin saanut niin paljon. Toivon, että muutkin hyödyntävät oppimaansa työssään ja saivat koulutuksista ideoita ja työkaluja arkeen.

Kurssin loppuessa

On aika katsoa taakse päin ja arvioida omaa oppimistani. Olen monessa uudessa sähköiseen maailmaan liittyvässä asiassa se tyyppi, joka ei lue ohjeita, vaan sukeltaa asioihin räpläämällä, testaamalla, kädet "likaamalla" ja vahingoista oppimalla. Nautin siksi äärettömän paljon tällä kurssilla siitä, että joka viikko opin jotain uutta ja enemmän sosiaalisen median maailmasta ilman, että minun tarvitsi itse olla se joka kaivaa.

Mitäkö uutta sitten opin? Tämän kurssin aikana olen perustanut ensimmäistä kertaa blogin. Ja vielä kaksi lisää. Sisustusblogiani on katseltu tämän kurssin aikana reilut 2600 kertaa, tätä blogia yli 700 kertaa ja uskontotuntiunelmia -blogiani vajaat 750 kertaa.

Blogeja ylläpitäessäni olen oppinut videonauhoittamista, rohkaistunut jakamaan omia opastuspätkiäni blogeihin, käsittelemään kuvia rohkeammin, analysoimaan ja havainnoimaan sosiaalisessa mediassa liikkuvia asioita tietoisemmin sekä tietoisemmin pohtimaan mitä ja miten sosiaalisessa mediassa toimitaan. Tämä matka on varmasti muuttanut toimintaani sosiaalisessa mediassa enemmän osallistavaksi, tietoisemmaksi ja sitä kautta myös siitä enemmän nauttivaksi.

Vaikeinta kurssin aikana oli osallistua nimettömänä julkisiin sosiaalisen median keskusteluihin. Näin ehkä siksi, että olen tottunut sosiaalisessa mediassa toimimaan aina itsenäni, kasvoni avoimesti pohdinnoilleni antavana. Antoisaa oli kommentoida ja saada lukea muiden kurssilaisten palautetta ja kommentteja omista teksteistä. Myös kurssilaisten oma facebook -ryhmä on selkeästi toiminut monelle rohkaisevana ja innostavana. Chattiajat olivat minulle usein esteellisiä, joten en sitä kautta päässyt mukaan ryhmän fiilikseen, mutta sosiaalisen median etuhan on juuri ajasta ja paikasta riippumaton, joten koen kuitenkin olleeni osa tätä ryhmää. Koen oppineeni kaikkinensa paljon tältä kurssilta, en niinkäin jostain yksittäisestä tehtävästä. Joskin sosiaalisen median laskuri oli todella hätkähdyttävä.

Lintulauta alustana toimi mielestäni loistavasti tämän kurssin alustana. Ainut asia, mikä minua useampaan otteeseen harmitti, oli se, että kurssialustaan upotetut linkit eivät auenneetu uuteen ikkunaan, jolloin hävitin aina kurssialustan  helposti klikatessani itseni yhä eteenpäin ja eteenpäin. Sitä ei varmasti ole vaikea asetuksista muuttaa.

Kuvaa klikkaamalla pääset pääsiäisaskartelun suomenkielisiin ohjeisiin

Kurssi on antanut minulle aidosti aineksia omaan työhöni, kehittänyt ammattitaitoani ja antanut ideoita oman työni toteutukseen ja opettajien koulutukseen. Kiitän siksi lämpimästi sekä kurssin suunnittelusta että toteutuksesta ja sen vetämisestä! Kiitos tästä!

Oikein hyvää pääsiäiseen valmistautumista koko porukallemme! Levätkää kaiken kiireen keskellä!

Suosittelen lämpimästi 10 pistettä  -kurssia kaikille! Lue lisää Agricolan koulutustiedoista!

Tutkailusta oivalluksiin

Tänään tutustuin syvemmin valtameren tuolla puolella asuvan hyvän ystäväni facebook -profiiliin. Koska minulla on jo häntä ikävä, nautin kovasti hänen tavastaan käyttää omaa profiiliaan: paljon kuvia perheestä ja jaettuja linkkejä kuvista joissa on mietelauseita ja jotka kuvastavat hänen omaa mielenmaailmaa ja elämänkokemustaan. Näin olen etäältäkin häntä lähellä.

Samalla huomaan, että hänen tyylinsä on erilainen kuin omani. Itse kirjoitan tunnetilojani ja ajatuksiani auki postaukseen tai linkitän omia blogijuttujani profiiliini. Hän taas kertoo itsestään kuvien kautta, mikä on hyvin puhuttelevaa ja jättää kuitenkin tilaa minullekin peilata omaa elämääni hänen parhaillaan kokemaansa.

Eniten keskustelua hänen sivullaan herättävät juuri perhekuvapostaukset, kommentteja ympäri maailmaa. Mietelausekuvien perässä näkyy kyllä muutama tykkäys, muttei kommentteja. Hänen elämänsä on kulkenut ympäri maailman ja taas on uusi siirto valtameren toiselle puolelle edessä. On hienoa, että hän voi hyödyntää sosiaalista mediaa elämänsä jakamiseen. Ilman kuvia hänen profiilinsa olisi aika olematon, tyhjä. Tai ehkä se vaikuttaisikin sen, että hän avautuisi verbaalisesti? Tiedä häntä.

Tutustuessani ammattiryhmäni suljettuun facebook -yhteisöön tutkin samoja asioita. Tykkäyksiä, postauksia, linkityksiä ja jakoja. Eniten tykkäyksiä ja keskusteluja herättävät selkeästi työhön liittyvät konkreettiset vinkit. Ihmiset jakavat siellä toisilleen tukea ja ideoita villin iloisesti ja vapaasti ja kannustukset ja rohkaisut, kysymykset ja pohdinnat virtaavat vuolaana. Linkitykset mediakeskusteluihin ammattiin liittyen eivät saa paljon lisäkeskustelua tai tykkäyksiäkään, mutta selkeästi niitä näytetään linkittävän kuitenkin eteenpäin.

Huomaan samalla, että siirryn helposti itse työtäni koskevissa asioissa linkkien kautta lukemaan uusista sovelluksista tai niiden käytöstä, työhöni liittyviä artikkeleja ja ajankohtaisasioita. Harvemmin kuitenkaan jaan toisten kuvia tai tiloja, linkkejä helpommin. Kun tutkailen tätä kaikkea oivallan enemmän. Oivallan lisää omasta käytöksestäni ja tulemalla tietoiseksi voin myös ehkä oppia rajaamaan ja miettiä, voisiko muunkinlaista toimintaa lisätä.

Tämänviikkoinen tehtävä oli mielenkiintoinen ja antoisa, tuli tosin vain entistä ikävämpi rakasta ystävää merten toisella puolella. Kiitos kuitenkin Facebookille, olen hänen elämänkokemustaan lähempänä ja kiitos Skypen voimme olla myös aidosti vuorovaikutuksessa melkein kasvokkain!

Hetki vanhemman elämässä

Se hetki koittaa meille kaikille vanhemmille jonain päivänä. Minut se saavutti jo. Siksi tänään minua kosketti rukous, jonka haluan jakaa myös sinulle:

Jumala,
lapseni jalat
ylettävät pohjaan
lastenaltaan syvimmässä osassa.

Auta minua
kasvamaan
hänen kanssaan
myös upottaviin vesiin,
    sinne missä kummankaan
    jalat eivät kanna.

                        (Minna Jaakkola)

listen to ‘Hetki vanhemman elämässä’ on Audioboo

Hae oma rukouksesi Kappelista!

Ystävien hyväksikäyttöä?

Tänään heitin luun ystävilleni. Käytin heitä armotta hyväkseni niin opiskelutehtävän suorittaakseni, mutta myös samalla arkisen ja mieltäni juuri tällä hetkellä vaivaavan asian selvittämiseksi. Oli ihanaa kokea facebookissa, miten monet lähtevät oikeasti ja ajatuksella vastaamaan aidosti esitetyn kysymyksen. Oman elämän päivityksiin harvemmin saa niin nopeasti ja monipuolisella sisällöllä höystettyjä vastauksia, kuin oikeaan ongelmaan.

Olen kokeillut nyt siis crowdsourcingia, eli verkkosorsastusta. En ehkä puhtaimmillaan, mutta ulkoistin kuitenkin kysymykseni muille, ainakin hetkeksi. Päätöksen joudun tekemään itse. Mutta ystävieni kommentit kyllä auttavat tässä päätöksen teossa kovin. Yrityksetkin käyttävät jo tätä toimintoa. Uskon heidänkin lopulta miettivän mitä tuosta verkkosorsastuksen tuloksista käytetään ja mitä ei.

Tajuan nyt, että olen myös itse tullut verkkosorsastuksen kohteeksi. Osallistuin muutama viikko sitten kansainvälisen tapettiyrityksen kisaan voittaa lahjakortti heidän tuotteilleen lähettämällä kuva heidän tuotteestaan kotikäytössä. Facebook -ryhmään lähetetyistä kuvista raati (yritys varmaankin itse) valitsi kymmenen parasta. Ihme kyllä, päädyimme noiden valittujen joukkoon ja alkoi uusi kilapilu. Nyt kymmenen kuvaa siirrettiin Pinterestiin ja siellä eniten tykkäyksiä ja pinnauksia saanut kuva päätyisi voittajaksi ja saisi suurimman lahjakortin yrityksen tuotteille.

Tätä kirjoittaessani kuvani on tullut kisassa toiseksi. En saa pääpalkintoa, mutta sain kokea sosiaalisen median kansainvälisen kilpailun huuman ja kutkutuksen. Sain kokea sen, miten ystäväni pinnasivat ja kannustivat minua, osallistuivat sorsamaisesti talkoisiin. Kiitos siitä heille kaikille! Uskonpa, että yritys tulee käyttämään näitä kuvia omina materiaaleinaan markkinoinnissa, koska kilpailun varjolla he saivat itselleen luvan ja käyttöoikeudet kuviin. Ovelaa eikö totta?

Jään tämän tehtävän jälkeen miettimään sitä, miten valtava hiljainen tieto ja taito lepää ympäri maailmaa. Jonkin verran jo hyödynnetty tietenkin, mutta en voi olla pohtimatta sitä, miten voisimme oppia hyödyntämään tätä tietoa ja taitoa paremmin vaikka työssämme?