Kirjoitan tänään elämäni toisen blogitekstin, mutta ensimmäisen omalle blogialustalleni. Mahassa kutkuttaa ja koen olevani kuin 10 -vuotias tyttö uuden äärellä. Vaikka tämä maailma on minulle entuudestaan tuttu ja turvallinen, olen hämmentynyt siitä, mitä ajatuksia ja tunteita tämä minussa herättää.
Kyllä, tunnen teknologiaa oppimisympäristöissä ja erilaisia alustoja, sosiaalisen median taian ja mahdollisuudet. Kyllä, olen aktiivinen facebookissa niin yksityiselämässäni kuin työssäni. Mutta myönnän: en ole aloittanut omaa blogaamista ikiomalla blogialustalla.
Olen nauttinut muiden ihmisten blogikirjoituksista niin sisutuksesta kuin matkailuista, oppimiseen liittyvästä taivastelusta ja teknologian ihmettelystä. Olisiko nyt minun vuoroni? Mitä jos kuitenkin jakaisin omaa hiljaista tietoani ja ajatuksiani suuremmalle yleisölle kuin lähitiimille, koulutettavilleni, ystäville ja perheelle?
Minua mietityttää siinä niin ajankäyttö kuin se, josko ketään nyt muka minun ajatukseni kiinnostaisivat. Nyt kirjoittaessani ajatuksia ääneen, huomaan, että ehkä olennaista ei olekaan se, onko joku kiinnostunut minusta, vaan se, että osallistun tähän keskusteluun ja rakennustyöhön. Voisiko se ollakin niin?
Tätä jään miettimään ja olen iloinen ja kiitollinen 10 pistettä -koulutuksen ensimmäisestä tehtävästä, perustaa oma blogi ja julkaista ensimmäinen teksti. Wautsista! Pohdintani ei pysähdy tähän ja odotan innolla, mitä uutta tällä kurssilla opin tämän jo nyt oppimani lisäksi. Kiitos tästä kokemuksesta kouluttajille!
Hei, kiva kun kurssilla on muitakin ihmettelijöitä. Ensimmäiset kirjoitukset ei varmasti ole helppoja, vaikkakin lapsenomaisesti ne kutkuttavat. Toivotaan, että löydämme rennon otteen kirjoitteluun ja omien ajatusten jakamiseen verkossa, sinulla, ja meillä kaikilla on aivan varmasti jotain jaettavaa!
VastaaPoistaVoihan opettelu. Samoilla ajatuksilla mennään, uutta ja niin kovin ihmeellistä.. Pelottavaakin. Ajatuksissa pyörii etten osaa ja miten tästä mitään tolkkua saa, pitikin mennä ottamaan viel tämmöinen lisähomma. MUTTA, onneksi meitä on muitakin. Voisin luulla, että tästä tulee vielä ihan mukavaa, kun YHDESSÄ tätä pähkimme =) Kiitos kurssitoveruudesta!
VastaaPoistaIhan samoilla mietteillä. Jaan kokemuksesi, että oli mahtavaa, kun piti perustaa blogi. Ihanaa on oppia, päästä some-hässäkkään vähän enemmän sisälle ja saada varmuutta. Tässä siihen oiva mahdollisuus - nyt vaan pitää varata tähän aikaa. Minusta sekä FB- että blogimaailma ovat turhauttavia sekavuudessaan, kun härpäkkeitä on joka suuntaan niin paljon, että luovimaan oppiminen on taito sinänsä.
VastaaPoistaSome-Sirpa: tulee tosiaan semmoinen olo, että kaikkialla pitäis olla - ja sitten kun tajuaa, ettei kaikkialle osaa/ehdi/halua...niin voi tulla siihen tulokseen, että olkoon koko Some. Valinnanvaraa on liikaa ;)
VastaaPoistaJust niin, ihan totta. Sama vika jugurttitiskillä ja maitohyllyllä - ei ihmisen aika voi riittää siihen että lukee jokaisen tuoteselosteen tai on aktiivinen joka paikassa. Miksiköhän muuten mun kommentit tulee incognitona Some-Sirpana ja teidän muiden omilla nimillä:-)
PoistaSirpa, nyt näkyy jo kuva. :)
PoistaPystyt muokkaamaan blogeissa näkyvää profiilia, kun menet vasemmasta yläkulmasta Hallintapaneeliin. Siellä jälleen vasempaan yläkulmaan ja painat pienestä nuolesta. Sieltä löytyy kohta blogger-profiili. Sieltä löytyy muokkaus, jossa voit muuttaa asetuksia. (Laitoit jo ehkä kuvan tätä kautta.)
Oman asiantuntijuutensa hahmottaminen ja rohkeasti myös perusasioihin tarttuminen on hyvä asia. Me suomalaiset yleisesti arastelemme oman asiantuntijuutemme jakamista. Osittain se liittyy "en minä nyt mitään osaa"-ajatteluun ja osittain ehkä myös pelkoon siitä, ettei omalle työlle ole tarvetta, jos kaiken antaa vapaasti muille tiedoksi. Näin ei kuitenkaan ole. Some itseasiassa antaa enemmän, jos uskaltaa omaa asiantuntijuuttaan jakaa. Työhön ja vapaa-aikaan saattaa saada aivan uudenlaisia aspekteja, jos esim. hallinnoi fb-ryhmää, jossa käsitellään opetusteknologiaa tai kirjoittaa kokemuspohjaista blogia asiasta. Seurakuntien työssä some tarjoaa väylän avata seurakuntasaleihin piiloon jäävää työtä. Meidän pitäisi rohkeammin avata sitä mitä teemme, jotta ihmiset ymmärtäisivät ja tulisivat mukaan.
VastaaPoistaEilisen oppimisalusta keskustelun pohjalta voisi sanoa, että blogi on oikeasti moneen taipuva ja toimiva ratkaisu. Tiedän hankkeita, joissa sitä on käytetty loppuraportointiin ja hankeseurantaan. (Muille tiedoksi, että Salla on työtoverini, joten käymme keskusteluja muutenkin kuin tämän kurssin puitteissa.)
Nyt vain rohkeasti jakamaan lisää asiantuntijuuttasi, ainakin kurssikavereille!
Tutun tuntoisia ajatuksia teillä kaikilla :) Kai se meidän suomalaisten nöyryys ja itsensä vähättely tekee ne suurimmat "esteet" päästä luovuutta valloilleen myös tässä bloggailussa.
VastaaPoistaKun nyt lueskelen kommenttejanne, on helpottavaa, että muillakin on sama tunne: mitä tänne osaan avata ajatuksistani. Kuitenkin ensimmäinen ajatus oli, että onko aikaa kaikkeen, kun tuntuu että näpyköitä joita voisi kokeilla löytyy liiankin paljon. Minä ihailen Teitä, jota jo osaatte ottaa ihan oikeasti näitä kanavia työkayttöön. Itselläni ei kovin paljon ole työn kautta tarvetta näillä sivuilla pyöriä, mutta yritän pysyä ajan hermolla. Mukaavaakin, kun vain saa aikaan järjestymään.
VastaaPoistaNäin nopeasti minulle kävi hassusti, nyt jo mietin, jos aloittaisin sisustusblogin tai blogin 10. -luokan uskonnontuntien pitämisestä. Tuo aikakysymys on olennainen, mutta samalla mietin, miten muut voisivat hyödyntää lukemaansa omassa työssään (tai kotonaan). Ensi viikollahan on myös jaa jotain päivä, joten laitan ajatukset kuitenkin vielä muhimaan - loman jälkeen kun on hieman kurottavaa töissä :)
VastaaPoista