Facettaa niin vietävästi

Tänään ähkyttää. Aidosti ähkyttää. Ehkä siksi, että olen viimeisten päivien aikana oivaltanut liudan uusia sähköisen maailman mahdollisuuksia. Pääni yrittää yhdistää näiden mahdollisuuksien välisiä yhteyksiä samalla kun kuumeisesti mietin, miten voisin hyödyntää näitä omassa työssäni ja tuoda ne työkaluiksi koulutettavilleni.

Ähkyä helpottaa toimeen tarttuminen. Se että päättää aktiivisesti, mihin tarttuu ja minkä antaa valua takaraivosta ulos ja alas selkää pitkin. Kuin vesi Sallan selästä. Omaan työhöni kuuluu se, että pysyn ajantasalla näissä asioissa ja kartoitan, mitkä oikeasti ja aidosti toimivat pedagogisesti ja hyödyttävät opettajia ja opiskelijoita. Lisätyö ei kannata, jos sen tuloksilla ei ole lisäarvoa.  Siispä tartun tänään facebookin mahdollisuuksiin.

Koska aloitan hiihtoloman jälkeen 10. luokan uskonnonopetuksen, päätin perustaa heille oman facebook -ryhmän. Sosiaalisen median käyttö opetuksessa on nyt kuuminta hottia mobiililaitteiden tulon jälkeen. Oivalsin, että toden totta, voin jakaa ryhmässä kätevästi tunnilla jaetut materiaalit, käytetyt linkit ja mikä parasta, osallistaa opiskelijoita aidosti, tuoda heidän ajatteluaan näkyväksi, antaa heille tilaa.

Facebookin sivujen perustamista kokeilin juuri viime kuussa työssäni. Perustimme työtiimilleni markkinoinnillisen ja näkyvyyttä lisäävän sivuston Agricola kehittää, kouluttaa ja konsultoi. Tähän kuului pohjatyönä vahva suunnittelu tiimimme viestinnän gurun kanssa. Milloin julkaisemme sivun, miksi, mitä sivulla kuuluu olla jo ennen kuin se julkaistaan ja miten pidämme sivun elävänä, eli julkaisujen määrän ja laadun jatkuvana. Jaoimme tiimissä yksinkertaisesti päivät kullekin asiantuntijaryhmälle joista kukin vastaa. Voilaaaa ja se onnistui! Sivustojen lukijakunta jaksaa seurata sivua vain, jos siellä julkaistaan jotain muutaman päivän välein. Siksi ei ollut järkevää perustaa sivua vain sivun perustamisen vuoksi. Somessakin on siis omat lainalaisuutensa, mikä tuntuu turvalliselta.

Nyt mietimme, miten saisimme nostettua tykkääjien määrää. Toiset tiimistämme innostavat ystäviään ja työtovereitaan mukaan, mutta nyt olisi ehkä aika kysyä seurakuntien facebook -sivuilta, josko saisimme laittaa linkkimme ja olemassaolomme näkyviin heidän sivuilleen. Kehitystyötä on jatkettava ja tehtävä työtä tietoisesti, ei hutiloiden ja hössöttäen. Tämä tuo minulle rauhaa kaiken hässäkän keskellä. Huomaan, että sosiaalinen media on osa työtäni, niinkuin mikä tahansa muu: tilauskoulutusten käytännön järjestelyt, koulutusten markkinointi, nettisivujemme ylläpito ja koulutssisältöjen kehittäminen.

Minua ei enää faceta niin vietävästi, kuin aamulla. Tajuan, että facebook on todellisuus, joka kannattaa valjastaa hyötykäyttöön kuin mikä tahansa muu laite tai ilmiö ulottuvillamme. Käytänhän leivänpaahdintakin aamulla saadakseni paremman makuista, tai itselleni maistuvampaa leipää. Miksi en käyttäisi Naamakirjaa, jos sen toiminnat ovat helppokäyttöisempiä ja joustavampia kuin kankeat kirjeet tai sähköpostit, joista puuttuu yhteisöllisyys ja elämän tietynlainen maku.

Eli minua kuitenkin facettaa.