Videoinnin mahdollisuudet koulutuksessa

Minä koulutan työkseni opettajia. Opettajien -kuten ymmärtääkseni muidenkin - aika on tiukilla. Samoin etäisyydet Suomessa ovat pitkät ja vaikka koulutuksen sisältö olisi kuinka mielekäs, se ei välttämättä arjen keskellä tunnu niin houkuttelevalta. Miksikö? No kun koulutukseen lisätään matkustamiseen käytetty aika, sijaisen tuntien valmisteluun käytetty aika ja syyllisyyden tunteen läpikäyminen muiden työtovereiden tehdessä työni oman toimensa ohessa (OTOna) kallistuu vaakakuppi helposti enemmän ahdistuksen kuin innostuksen puolelle.

Koska termi OTO kaikuu vieläkin korvissani aavistuksen paineita luovana lyhenteenä, mietin kuumeisesti, miten voisin kouluttaa opettajia etänä esimerkiksi teknologian käytössä, joka usein kuitenkin vaatii ensimmäisillä kerroilla niinsanottua "kädestäpitämisen" pedagogiikkaa. Verkkokursseille opettajat osallistuvat jostain syystä edelleen kovin nihkeästi. Siksi haluan kokeilla jotain uutta. Mitä jos opettaja voisi ottaa jonkin laitteen haltuun ajasta ja paikasta - verkkokurssistakin - riippumatta katsomalla ikäänkuin koulutukseni omalta koneeltaan milloin haluaa, missä haluaa, kuullen ääneni ja nähden mitä teen omalla tietokoneellani?

Tuon viimeisin kysymyksen innoittamana olen viimeaikoina tutustunut erilaisiin näytön nauhoitusohjelmistoihin ja maksullisten kautta päätynyt käyttämään ilmaisohjelmisto Screencast-O-Matic:ia. Tämän etu on siis ilmaisuuden lisäksi se, että se ottaa mukaansa ääntä, tekee korostuksia ja vie videoni halutessani suoraan Youtubeen. Tuollahan voin vielä editoida ja lisätä puhekuplia ja muita korostuksia toiveideni mukaan Youtuben muokkaustyökaluilla.

Viimeisin nauhoitukseni on tueksi työtovereilleni ja opettajille vastausjärjestelmien käytöstä. Haluan jakaa videon kanssanne tässä siksi, että vaikket katsoisi sitä läpi kokonaan, etkä olisi lainkaan kiinnostunut sen sisällöstä, voit miettiä sitä, miltä itsestäsi tuntuisi kouluttautua joihinkin työpaikkasi ohjelmistoista vaikka näin. Katsomalla esimiehen viikkotervehdys tai matkalaskuohjelmiston käyttökoulutus nauhoitettuna silloin kun sinulle sopii, ilman että sinun tarvitsisi fyysisesti liikkua jonnekin muualle?


Toivon, että mietit myös sitä, miten voisit itse omassa työssäsi hyödyntää tällaista työpöytänauhoituksen toimintaa? Jos olet opettaja, voisitko tehdä oppilaille luennon seuraavan päivän teemasta jo etukäteen katsottavaksi niin, että teille jäisikin aidosti aikaa kohtaamiselle luokassa ja aiheesta keskustelulle kun kerta olette läsnä? (BTW tällaista kutsutaan Flipped classroom -toiminnaksi) Jos olet seurakunnan työntekijä, voisiko kirkkoherran virasto tehdä ohjeistuksia erilaisten lomakkeiden täytöstä seurakuntalaisille? Esim. miten toimin kastetilaisuutta tai häitä suunnitellessani?

Mikäli sinua kiinnostaa myös kuulijoiden aktivointi, videossa esittelemäni Socrative -ohjelmisto toimii yhtä hyvin kokouksissa kuin koulussakin sekä isomman koulutettavaporukan, luentokuulijoiden tai rippikoululaistenkin kanssa. Osallisuuden merkitys motivaatiolle on suuri ja kun motivaatio kasvaa, oppimistuloksetkin kasvavat.

Miten Salla sen tuunasi?
Tämän videon tekemiseen käytin tietokonettani, luureja, joissa on mikki, nettiyhteyttä, jolla pääsin näytöntallennusohjelmistoon, tunnukset sinne ja  Youtubeen ja ActivInspire -ohjelmiston, jota vilauttelin siellä täällä osana videota. Saman voi tehdä esim Prezillä tai Powerpointilla. Kirjoitin myös pienen käsikirjoituksen itselleni vihkoon viereen, jotta sain sanottua mielestäni olennaiset asiat katsojan näkökulmasta, jotta hän voisi oikeasti neuvoillani kokeilla Socrativen käyttöä.

Tulen hyödyntämään tätä videota usealla eri forumillani työssäni, niin koulutettavien, työtovereideni kuin jopa muun lähipiirini kanssa, jolle tästä ohjelmistosta voi jollain lailla olla hyötyä. Tätä videota ei ehkä jaeta niin usein kun sen tekemisen aikana videoita on katsottu Youtubessa (vajaa 10 mijoonaa), mutta ehkä siitä voi olla iloa jollekulle. Ole hyvä -jaa sinäkin, jos yhtään koet tätä tarpeelliseksi. 

P.S. Jaa jotain päivä on ensi viikolla 10.3. Minä jaoin tämän, mitä sinä jaat?

Sosiaalisen median laskuri

Facettaa niin vietävästi

Tänään ähkyttää. Aidosti ähkyttää. Ehkä siksi, että olen viimeisten päivien aikana oivaltanut liudan uusia sähköisen maailman mahdollisuuksia. Pääni yrittää yhdistää näiden mahdollisuuksien välisiä yhteyksiä samalla kun kuumeisesti mietin, miten voisin hyödyntää näitä omassa työssäni ja tuoda ne työkaluiksi koulutettavilleni.

Ähkyä helpottaa toimeen tarttuminen. Se että päättää aktiivisesti, mihin tarttuu ja minkä antaa valua takaraivosta ulos ja alas selkää pitkin. Kuin vesi Sallan selästä. Omaan työhöni kuuluu se, että pysyn ajantasalla näissä asioissa ja kartoitan, mitkä oikeasti ja aidosti toimivat pedagogisesti ja hyödyttävät opettajia ja opiskelijoita. Lisätyö ei kannata, jos sen tuloksilla ei ole lisäarvoa.  Siispä tartun tänään facebookin mahdollisuuksiin.

Koska aloitan hiihtoloman jälkeen 10. luokan uskonnonopetuksen, päätin perustaa heille oman facebook -ryhmän. Sosiaalisen median käyttö opetuksessa on nyt kuuminta hottia mobiililaitteiden tulon jälkeen. Oivalsin, että toden totta, voin jakaa ryhmässä kätevästi tunnilla jaetut materiaalit, käytetyt linkit ja mikä parasta, osallistaa opiskelijoita aidosti, tuoda heidän ajatteluaan näkyväksi, antaa heille tilaa.

Facebookin sivujen perustamista kokeilin juuri viime kuussa työssäni. Perustimme työtiimilleni markkinoinnillisen ja näkyvyyttä lisäävän sivuston Agricola kehittää, kouluttaa ja konsultoi. Tähän kuului pohjatyönä vahva suunnittelu tiimimme viestinnän gurun kanssa. Milloin julkaisemme sivun, miksi, mitä sivulla kuuluu olla jo ennen kuin se julkaistaan ja miten pidämme sivun elävänä, eli julkaisujen määrän ja laadun jatkuvana. Jaoimme tiimissä yksinkertaisesti päivät kullekin asiantuntijaryhmälle joista kukin vastaa. Voilaaaa ja se onnistui! Sivustojen lukijakunta jaksaa seurata sivua vain, jos siellä julkaistaan jotain muutaman päivän välein. Siksi ei ollut järkevää perustaa sivua vain sivun perustamisen vuoksi. Somessakin on siis omat lainalaisuutensa, mikä tuntuu turvalliselta.

Nyt mietimme, miten saisimme nostettua tykkääjien määrää. Toiset tiimistämme innostavat ystäviään ja työtovereitaan mukaan, mutta nyt olisi ehkä aika kysyä seurakuntien facebook -sivuilta, josko saisimme laittaa linkkimme ja olemassaolomme näkyviin heidän sivuilleen. Kehitystyötä on jatkettava ja tehtävä työtä tietoisesti, ei hutiloiden ja hössöttäen. Tämä tuo minulle rauhaa kaiken hässäkän keskellä. Huomaan, että sosiaalinen media on osa työtäni, niinkuin mikä tahansa muu: tilauskoulutusten käytännön järjestelyt, koulutusten markkinointi, nettisivujemme ylläpito ja koulutssisältöjen kehittäminen.

Minua ei enää faceta niin vietävästi, kuin aamulla. Tajuan, että facebook on todellisuus, joka kannattaa valjastaa hyötykäyttöön kuin mikä tahansa muu laite tai ilmiö ulottuvillamme. Käytänhän leivänpaahdintakin aamulla saadakseni paremman makuista, tai itselleni maistuvampaa leipää. Miksi en käyttäisi Naamakirjaa, jos sen toiminnat ovat helppokäyttöisempiä ja joustavampia kuin kankeat kirjeet tai sähköpostit, joista puuttuu yhteisöllisyys ja elämän tietynlainen maku.

Eli minua kuitenkin facettaa.

Blogimaailmaa rakentamassa

Kirjoitan tänään elämäni toisen blogitekstin, mutta ensimmäisen omalle blogialustalleni. Mahassa kutkuttaa ja koen olevani kuin 10 -vuotias tyttö uuden äärellä. Vaikka tämä maailma on minulle entuudestaan tuttu ja turvallinen, olen hämmentynyt siitä, mitä ajatuksia ja tunteita tämä minussa herättää.

Kyllä, tunnen teknologiaa oppimisympäristöissä ja erilaisia alustoja, sosiaalisen median taian ja mahdollisuudet. Kyllä, olen aktiivinen facebookissa niin yksityiselämässäni kuin työssäni. Mutta myönnän: en ole aloittanut omaa blogaamista ikiomalla blogialustalla.

Olen nauttinut muiden ihmisten blogikirjoituksista niin sisutuksesta kuin matkailuista, oppimiseen liittyvästä taivastelusta ja teknologian ihmettelystä. Olisiko nyt minun vuoroni? Mitä jos kuitenkin jakaisin omaa hiljaista tietoani ja ajatuksiani suuremmalle yleisölle kuin lähitiimille, koulutettavilleni, ystäville ja perheelle?

Minua mietityttää siinä niin ajankäyttö kuin se, josko ketään nyt muka minun ajatukseni kiinnostaisivat. Nyt kirjoittaessani ajatuksia ääneen, huomaan, että ehkä olennaista ei olekaan se, onko joku kiinnostunut minusta, vaan se, että osallistun tähän keskusteluun ja rakennustyöhön. Voisiko se ollakin niin?

Tätä jään miettimään ja olen iloinen ja kiitollinen 10 pistettä -koulutuksen ensimmäisestä tehtävästä, perustaa oma blogi ja julkaista ensimmäinen teksti. Wautsista! Pohdintani ei pysähdy tähän ja odotan innolla, mitä uutta tällä kurssilla opin tämän jo nyt oppimani lisäksi. Kiitos tästä kokemuksesta kouluttajille!