torstai 20. maaliskuuta 2014

Ystävien hyväksikäyttöä?

Tänään heitin luun ystävilleni. Käytin heitä armotta hyväkseni niin opiskelutehtävän suorittaakseni, mutta myös samalla arkisen ja mieltäni juuri tällä hetkellä vaivaavan asian selvittämiseksi. Oli ihanaa kokea facebookissa, miten monet lähtevät oikeasti ja ajatuksella vastaamaan aidosti esitetyn kysymyksen. Oman elämän päivityksiin harvemmin saa niin nopeasti ja monipuolisella sisällöllä höystettyjä vastauksia, kuin oikeaan ongelmaan.

Olen kokeillut nyt siis crowdsourcingia, eli verkkosorsastusta. En ehkä puhtaimmillaan, mutta ulkoistin kuitenkin kysymykseni muille, ainakin hetkeksi. Päätöksen joudun tekemään itse. Mutta ystävieni kommentit kyllä auttavat tässä päätöksen teossa kovin. Yrityksetkin käyttävät jo tätä toimintoa. Uskon heidänkin lopulta miettivän mitä tuosta verkkosorsastuksen tuloksista käytetään ja mitä ei.

Tajuan nyt, että olen myös itse tullut verkkosorsastuksen kohteeksi. Osallistuin muutama viikko sitten kansainvälisen tapettiyrityksen kisaan voittaa lahjakortti heidän tuotteilleen lähettämällä kuva heidän tuotteestaan kotikäytössä. Facebook -ryhmään lähetetyistä kuvista raati (yritys varmaankin itse) valitsi kymmenen parasta. Ihme kyllä, päädyimme noiden valittujen joukkoon ja alkoi uusi kilapilu. Nyt kymmenen kuvaa siirrettiin Pinterestiin ja siellä eniten tykkäyksiä ja pinnauksia saanut kuva päätyisi voittajaksi ja saisi suurimman lahjakortin yrityksen tuotteille.


Tätä kirjoittaessani kuvani on tullut kisassa toiseksi. En saa pääpalkintoa, mutta sain kokea sosiaalisen median kansainvälisen kilpailun huuman ja kutkutuksen. Sain kokea sen, miten ystäväni pinnasivat ja kannustivat minua, osallistuivat sorsamaisesti talkoisiin. Kiitos siitä heille kaikille! Uskonpa, että yritys tulee käyttämään näitä kuvia omina materiaaleinaan markkinoinnissa, koska kilpailun varjolla he saivat itselleen luvan ja käyttöoikeudet kuviin. Ovelaa eikö totta?

Jään tämän tehtävän jälkeen miettimään sitä, miten valtava hiljainen tieto ja taito lepää ympäri maailmaa. Jonkin verran jo hyödynnetty tietenkin, mutta en voi olla pohtimatta sitä, miten voisimme oppia hyödyntämään tätä tietoa ja taitoa paremmin vaikka työssämme?

11 kommenttia:

  1. Facebookissa sorsastus tuo hyvän saaliin :)

    VastaaPoista
  2. Minä olen saanut paljon juttuvinkkejä sekä vastauksia heittämiini kysymyksiin Facebookissa. Kumma kyllä, omalla Fb-tililläni tekemät sorsastukset tuottavat tulosta aivan eri tavalla kuin seurakunnan Fb-tilillä - vaikka samaa asiaa kysyn. Tulee vastauksia chatissa, tulee kommentteja seinällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko sitten tuon Meidän kirkko verkossa - sosiaalisen median suuntaviivoja -programmin yksi suuntaviiva "Ole henkilökohtainen" tässä vaikuttamassa?

      Poista
    2. Totta, siitä voi olla kysymys. Kasvoilla tuttuna esiintyminen on eri juttu kuin organisaatio. Olihan tästä sitä teoriapohjaa siis olemassa ;)

      Poista
    3. Juu, uskoisin samoin, että se henkilökohtaisuus tuo siihen ihan oman väännön.

      Poista
    4. Sirpa oli bongannut keskeisen pointin. Anonyymiys ei tuo samanlaista tulosta kuin omalla persoonalla tiedustelu.

      Poista
  3. Oikein oiva esimerkki hyvin onnistuneesta rojektista tämä sinun kokemus sorsastuksesta. Laadulla viety loppuun saakka -kaikki hyöty irti. Tässä näkee, että hyvin suunniteltu kokonaisuus antaa runsaasti itse tekijälle ja mukana olijat saavat nauttia parrasvaloista:) Liekö itse keksineet, luulenpa tämän tason sorsastuksen olevan ammatilaisten tekosia...Paljonkohan maksaa tämänkaltainen sorsastusretki teetettynä?

    VastaaPoista
  4. Miusta on edelleenkin ja vielä hassua, että toisaalta ihan arkiselle asialle kuin avun ja neuvon pyytämiselle on keksitty sana verkkosorsastus. Kun jotenkin miusta tuntuu että siitä tässä on kyse. Hei jeesatkaa vähän, mitä tuumaatte tästä? Onko kellään kokemuksia? Miten tätä voisi parannella? Ideoita? ja sitten tuo on verkkosorsastamista.. miten sitä ennen kysyttiin ja saatiin vinkkejä, siis silloin kun ei ollut tätä verkkoa? Lankaluuri käteen ja soittamaan kymmenen puhelua? Vaiko kirjeet postiin ja vastauksen sai sitten ehkä seuraavalla viikolla.. Hassua.. tämä nykyelämä =)

    VastaaPoista
  5. Erittäin hyvä esimerkki arkisesta verkkosorsastuksesta. Olisit voinut vielä jatkaa hommaa pyytämällä ihmisiä mukaan tapettien irrottamiseen. Olisit varmasti löytänyt ihmisiä siihenkin.

    Toinen esimerkkisi (sorsastuksen kohteena olemisesta) kuvaa hyvin sitä kuinka markkinoinnissa on tapahtunut iso muutos. Se on nykyään todella osallistavaa. Kokemuksesi kannattaa laittaa mieleen jatkokäyttöön omiin markkinointisuunnitelmiin.

    Crowsourcingin osa hienoudesta onkin piilevän tiedon esiinnostamisessa. Toisaalta sen iso hyvä puoli on yhteisöllisyyden rakentaminen. Idean tai asian ympärille voi rakentua yhteisöllisyyden kokemus, joka kantaa pitkään. Esimerkiksi se, että sidoit tämän pisteen tehtävän sisustusblogiisi tuo lukijakunnalle, teksteihisi ja sinuun uuden sitoutumisen asteen. Lukijoissa on nyt ihmisiä, jotka sanovat se teki noin koska minä sanoin. He sitoutuvat eri tavalla nyt blogiisi ja odottavat varmasti, että uudelleen verkkosorsastat.

    Jälleen yksi piste suoritettu. Montaa ei ole jäljellä.

    VastaaPoista
  6. Tosi mielenkiintoista tämä crowdsourcing -verkkosorsastus-, ja minulle aivan uusi käsitteenä. Tuo piilevän tiedon esiin kaivaminen ja vielä ilman kustannuksia, on nerokas oivallus hyödyntää verkkoa. Luulen, että useimmille meille jotka ollaan verkossa vähänkään, olisi tarjolla vastaavia markkinointiavustajarooleja, jos vain lähtee vastailemaan niihin lukuisiin kyselyihin, joita kyllä tulee paljon heiteltyä roskikseen. Ei yksinkertaisesti aika riitä kovin pitälle katsoa noita viestejä.

    VastaaPoista