Tutkailusta oivalluksiin

Tänään tutustuin syvemmin valtameren tuolla puolella asuvan hyvän ystäväni facebook -profiiliin. Koska minulla on jo häntä ikävä, nautin kovasti hänen tavastaan käyttää omaa profiiliaan: paljon kuvia perheestä ja jaettuja linkkejä kuvista joissa on mietelauseita ja jotka kuvastavat hänen omaa mielenmaailmaa ja elämänkokemustaan. Näin olen etäältäkin häntä lähellä.

Samalla huomaan, että hänen tyylinsä on erilainen kuin omani. Itse kirjoitan tunnetilojani ja ajatuksiani auki postaukseen tai linkitän omia blogijuttujani profiiliini. Hän taas kertoo itsestään kuvien kautta, mikä on hyvin puhuttelevaa ja jättää kuitenkin tilaa minullekin peilata omaa elämääni hänen parhaillaan kokemaansa.

Eniten keskustelua hänen sivullaan herättävät juuri perhekuvapostaukset, kommentteja ympäri maailmaa. Mietelausekuvien perässä näkyy kyllä muutama tykkäys, muttei kommentteja. Hänen elämänsä on kulkenut ympäri maailman ja taas on uusi siirto valtameren toiselle puolelle edessä. On hienoa, että hän voi hyödyntää sosiaalista mediaa elämänsä jakamiseen. Ilman kuvia hänen profiilinsa olisi aika olematon, tyhjä. Tai ehkä se vaikuttaisikin sen, että hän avautuisi verbaalisesti? Tiedä häntä.

Tutustuessani ammattiryhmäni suljettuun facebook -yhteisöön tutkin samoja asioita. Tykkäyksiä, postauksia, linkityksiä ja jakoja. Eniten tykkäyksiä ja keskusteluja herättävät selkeästi työhön liittyvät konkreettiset vinkit. Ihmiset jakavat siellä toisilleen tukea ja ideoita villin iloisesti ja vapaasti ja kannustukset ja rohkaisut, kysymykset ja pohdinnat virtaavat vuolaana. Linkitykset mediakeskusteluihin ammattiin liittyen eivät saa paljon lisäkeskustelua tai tykkäyksiäkään, mutta selkeästi niitä näytetään linkittävän kuitenkin eteenpäin.

Huomaan samalla, että siirryn helposti itse työtäni koskevissa asioissa linkkien kautta lukemaan uusista sovelluksista tai niiden käytöstä, työhöni liittyviä artikkeleja ja ajankohtaisasioita. Harvemmin kuitenkaan jaan toisten kuvia tai tiloja, linkkejä helpommin. Kun tutkailen tätä kaikkea oivallan enemmän. Oivallan lisää omasta käytöksestäni ja tulemalla tietoiseksi voin myös ehkä oppia rajaamaan ja miettiä, voisiko muunkinlaista toimintaa lisätä.

Tämänviikkoinen tehtävä oli mielenkiintoinen ja antoisa, tuli tosin vain entistä ikävämpi rakasta ystävää merten toisella puolella. Kiitos kuitenkin Facebookille, olen hänen elämänkokemustaan lähempänä ja kiitos Skypen voimme olla myös aidosti vuorovaikutuksessa melkein kasvokkain!